Koiralle keksejä..

Päätin tehdä koiralle itse keksejä todella yksinkertaisella reseptillä vähän määriä muutellen ihan kokeilumielellä ensimmäistä kertaa mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Mulle tuli 2 pellillistä keksejä tällä reseptillä. :)

Tähän tarvitaan:
n. 2,5dl ruisjauhoja (voi kokeilla myös 2dl jos riittää mutta itselle se ei riittänyt)
n. 1,5dl kaurahiutaleita
3 kananmunaa
0,5dl rypsiöljyä

Ensin laitetaan jauhot ja kaurahiutaleet sekaisin, lisätään kananmunat ja öljy ja sekoitetaan kunnolla ja uuni tietenkin laitetaan kuumenemaan 200 asteeseen.

Taikinavaiheesta jäi valitettavasti kuva ottamatta, mutta kun taikina on valmiina, aletaan kaulimaan!

Kaulitaan tasaiseksi ja keksit tein itse piparimuotilla. Muistathan käyttää siinä vielä jauhoja apuna sillä taikina tykkää tarttua todella paljon kaulimeen kiinni. Ja kaulitaan aina lopputaikinaa uudelleen niin kauan kuin taikinaa kekseihin riittää jotta taikinaa ei mene hukkaan.

Paistetaan keksejä 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Uunissaoloaika riippuu siitä miten paksuja keksit ovat. Tarkkailethan keksejä ettei ne jää liian pitkäksi aikaa uuniin. Niiden on tarkoitus olla sopivan rapeita.

Kun keksit otetaan uunista, niiden annetaan jäähtyä rauhassa.

Kun keksit olivat jäähtyneet, koira sai maistiaisen ja kyllähän se maistui todella hyvin. Sen jälkeen koira onkin kovasti kerjännyt lisää.. :D

Kekseihin voi myös käyttää lihaliemikuutioita jos haluaa mutta itse tykkään kekseistä ilman sitä (huomasin monien reseptien käyttävän lihaliemikuutioita). :)

Toivottavasti teidänkin karvakuonoille nämä keksit maistuvat!

Päivien kulkua...

Moikka!

Viime päivät ovat olleet todella rankkoja fyysisesti. Kuten monet tietää niin mulla on menossa painonpudotus/kunnon nostoprojekti (ja ollut jo pitkään) mutta viime aikoina olen sortunut vanhoihin tapoihin todella pahasti eikä tuloksia ole tullut ollenkaan näkyviin, päinvastoin.

Eli muutama päivä sitten aloin miettiä, että mun on PAKKO alkaa tekemään itselleni ja tavoilleni jotain jos haluan joskus nähdä niitä tuloksia.

Joten ensimmäisenä askeleena oli se että otin lihaa pois pakastimesta ja päätin tehdä pitkästä aikaa kotiruokaa perinteisen makaronin ja ketsupin tilalle joten tein makaronilaatikkoa, toisen sipulilla ja toisen ilman. Ja oli muuten oikeasti todella hyvää!

Huomasin myös että toinen vuoka on sanomassa itsensä valitettavasti irti, sillä melko iso halkeama pohjassa, mutta mies päätti että kyllä se vielä kestää ja laittoi foliota suojaksi, ja kyllähän se vielä toistaiseksi kestikin!

Uusi vuoka on siis ostoslistalla kun saadaan rahaa. :D

Seuraavana päivänä päätinkin että kerrankos me vähän herkutellaan ja päätin alkaa tekemään mokkapaloja ja mustikkapiirakkaa.

Kyllähän mä ne valmiiksi sain, mutta aivan kamala omatunto heti mokkapalojen valmistumisen jälkeen kun painoahan mun piti pudottaa ja kuntoa nostaa eikä mässyttää jotain mokkapaloja!

Miestä jostain syystä sitten nauratti kun söi ison palan msutikkapiirakkaa ja itse otin todella pienen palan mokkapaloja ja senkin söin hampaita kiristellen...

Kyseinen lautanen on siis pieni, ja lusikkana toimi teelusikka eli sekin kertoo palasta jo paljon.

Päätin myös aloittaa kuntokuurin uudelleen, eli olen nyt käynyt pienellä hölkkälenkillä 2-3 kertaa päivässä satoi tai paistoi. Lisäksi yrittänyt saada kotona jonkunlaista kuntoilua aikaiseksi.

Tänään päivä alkoi koiran aamulenkillä ja aamupalalla.
Aamupalana toimi itselläni kaurapuuro johon kaveriksi pakastimesta mansikoita ja vadelmia. Jatkossa tulee myös 1-2 keitettyä kananmunaa jotta saa sitä proteiinia mukaan. :)

Koira saikin vuorostaan aamupalaksi vitaminoitua lihaa (Vom og Hundemat) johon lisänä merileväjauhetta, pellavansiemenrouhetta, omega3 ja kananmuna. :)

Lisäksi tänään käyty n. 500 metrin hölkkälenkillä (kuten aiemmin sanoin niin fyysinen kunto ollut vuosia todella huono, pienikin juoksuaskel saanut sydämen hakkaamaan ja todella hengästyneeksi joten tämäkin on jo todella saavutus mulle). Sen lisäksi päätin rääkätä vähän itseäni ja aloittaa kuntoilun kotona tämän linkin avulla jossa on todella hyvät ohjeet videoilla ja englanninkielisellä selostuksella sekä on myös monipuolista.  Suosittelen!
https://www.treeniohjelma.org/kahvakuulatreeni-aloittelijalle/

Kyseessähän on siis kahvakuulatreeni aloittelijalle ja itse käytän 4kg kahvakuulaa koska sekin tuntuu jo raskaalta hetken päästä, meiltä kyllä löytyy myös 8kg kahvakuula myöhempää tarvetta varten. Tuo treeni oli todella rankka ja kuuma siinä tuli, mutta tuntui myös että on jotain saatu aikaiseksi ja tuli todella hyvä olo kaikin puolin.

Kuva otettu heti treenien jälkeen.

Treenien jälkeen päätin antaa myös koiralle hieman huomiota ja menin keittiöstä hakemaan nameja jotta voidaan tehdä muutamat temput ajankuluksi.
Neiti oli hieman malttamaton kuuntelemaan, mutta sitäkin iloisempi!

Kyllähän ne temput sitten muutaman toiston jälkeen alkoi sujumaan!

Tässä oli käskynä "Hop" eli hyppää ottamaan namin.

Tassun anto jalkaa vasten.

Temppu "selälleen" mikä on aina pientä tassuilla huitomista :) 

Myöhemmin tänään olisi sitten vielä tarkoitus ainakin käydä kerran tai kaksi pienellä hölkkälenkillä sekä koiran kanssa kävelyllä ja tietenkin venyttelyä eikä iltapalastakaan tai päiväruoasta ole vielä mitään hajua. Katsotaan nyt mitä keksitään vielä tänään. :) Mutta ainakin nyt tuntee taas tehneensä jotain ja fiilis on todella hyvä, kelpaa hetken olla vain ja rentoutua ennen kävely/hölkkälenkkejä ja mitä sit keksiiki päivän jatkolle :)

Pieni esittely meistä :)

Tervehdys!

Halusin ensimmäisenä tehdä pienen esittelyn.

Eli tää blogi on mun ja mun koiran, Sonechkan (kutsutaan Sonjaksi) elämästä, paljon touhutaan koiran kanssa yhdessä mutta tulee myös muuta maan ja taivaan väliltä! Ja meidät löytää myös facebookista (koiran oma blogi https://www.facebook.com/Sonjan-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-273495576176402/ )! :) Sinne saa myös mennä seurailemaan juttuja jos kiinnostaa tarinat koiran sanoin. :)

Ensimmäisenä siis itsestäni... Eli mun nimi on Kirsi ja olen syntynyt 1991 eli tällä hetkellä 24 vuotias naisenalku. Olen alunperin kotoisin Nurmijärveltä (pääkaupunkiseudulta) ja nykyään asun norjalaisen avomiehen kanssa Norjassa. Itse olen työttömänä ja opiskelen itsenäisesti kieltä joten vietän pääasiassa aikani koiran kanssa. Harrastuksiin kuuluu valokuvaus ja käytän kamerana Canon EOS 650D perusobjektiivilla EF-S 18-55mm. :) Mies (1991 syntynyt myös) työskentelee taas automekaanikkona ja harrastuksiin kuuluu mm. autojen kanssa touhuaminen ja laskettelu talvisin ja kalastus kesäisin. :) 

Blogin nimessä mainittava Sonechka (Sonja) on mun sekarotuinen koira, ikää neidillä on 3v, täyttää kesällä 4 ja kooltaan Sonja on n. 55cm korkea ja n. 20kg. Sonja on Venäjän kaduilta (Pietarista) pelastettu koditon, joka on löydetty 4kk iässä autotieltä juoksemasta siskonsa Sofian kanssa. Sofia-sisko pääsi Helsinkiin omaan kotiin kuukausi löytymisen jälkeen 5kk iässä, ja Sonja pääsi meille 6kk iässä (2kk löytymisen jälkeen) Kotkaan. Sonja oli todellinen ongelma tullessaan, haukkui ihan kaiken, pelkäsi kaikkea ja yritti mm. hyökätä tappomeiningillä rotikoiden päälle, ilmeisesti tullut kaduilla huonoja kokemuksia niistä ja tän kanssa on monet itkut itketty ja monet naurut naurettu. Edelleen 3 vuoden jälkeen neiti on todella arka vieraiden ihmisten suhteen ja etenkin miehille saattaa haukkua todella paljon ja on myös todella varovainen alkuun useiden koirien kanssa mutta parempaan päin mennään hitaasti mutta varmasti. :)

Sonjan kasvu ja kehitys 4kk iästä tähän hetkeen.

Nykyään Sonjasta on kuoriutunut todellinen mamman tyttö kuka rakastaa tuttujen ihmisten huomiota, on todella leikkisä ja energinen mutta myös todella itsepäinen.
Sonja syö ruokana pelkkää raakaa lihaa ja lihaisia luita eli raakaruokinnalla mennään (ja tietenkin lisukkeita), paitsi reissuille meillä on First Price-nappuloita kun reissuihin ei lihoja oikein voi mukaan ottaa.

Sonjalla on edelleen paha eroahdistus, ei koskaan tuhoa mitään, mutta osaa avata ovia yksin ollessaan ja haukkuu ja ulvoo todella kovaan ääneen (tykkää myös ulvoa ja haukkua ihmisten kanssa yhdessä). Ollaan yritetty yli 3 vuotta jo opettaa olemaan yksin ja välillä meneekin paremmin, mutta sitten taas huonompaan suuntaan. Mutta eiköhän sekin pikkuhiljaa ala onnistumaan kun pystytään pikkuhiljaa jättämään enemmän ja enemmän yksin. :)

Tässä vielä muutama tuore kuva eiliseltä, jotta näette miltä neiti näyttää tällä hetkellä. :)